Suomi on täynnä hienoja, itselleni tutkimattomia matkakohteita. Vaan vahvasti Etelä-Suomeen rajoittunut elämänpiirini pyörii edelleen pientä ympyrää tai tarkemmin sanottuna ellipsiä. Tällä kertaa hypättiin pois ellipsin länsireunalle. Joulukaupunki Turku tarjosi pikavisiitillä hyhmäisessä sumutepullosateessakin – noh, virkistystä. Hyvän kahvin ystävälle jokiranta on takuuvarma kohde. Meidän introverttien vakiokahvipaikka Hus Lindmanin Kahvila Fika sijaitsee rauhallisemmassa lokaatiossa joen toisella puolella, Ett Hem-museon vieressä ja Sibeliusmuseota vastapäätä. Fika on kätketty aarre…
Tämän vuoden kirjamessujen ehdoton hitti oli kirjastoauto. Ainakin poikani mielestä. Minä tulin vähän merisairaaksi heiluvasta autosta. Olimme messuilla yhdessä myös viime vuonna. Silloin Pupsu viihtyi vaunuissa ja katsoimme Pikku kakkosen show:ta. Show oli vetävä, vaikka tv-ohjelmaa emme olleet vielä katsoneetkaan. Messutapahtuman ainoa miinus olivat lastenvaunuja kyselemättä tieltään tönivät keski-ikäiset vihaiset naiset. Mutta heitähän on Suomessa aina siellä täällä, oli kirjamessuja tai ei. Tänä vuonna kiirehdimme…
Luulin tietäväni sienistä paljonkin, ennen kuin muutama vuosi sitten ostin Kasvimuseon ja WSOY:n kustantaman Suomen sienioppaan – ja menin harjoittelemaan Dog Design -toimistoon. Tiedän sienistä ehkä hieman keskimääräistä enemmän, mutta silti sienisaaliini rajoittuvat usein tatteihin, suolasieniin, kanttarelleihin, suppiksiin, lampaankääpään, korvasieneen ja mustatorvisieneen. Suomalainen sienikirjo on tätä vinhasti laajempi. Jo pelkkiä haperoita on kasapäin erilaisia, jotkut erinomaisia ruokasieniä, toiset eivät niinkään. Samoin on useita epävarmoja syötäviä…
Yhdessä edellisessä kirjoituksessani esittelinkin jo “Helpon hirvipastan”. Jep. Reseptihän alkoi jotenkin näin, että ota pakastimesta jäinen hirvipaisti ja väännä uusi 150 asteeseen. Jokainen perheenemäntä ilahtuu ikihyviksi moisesta “helposta” arjen reseptistä. Aikaakaan ei mennyt kuin vaivaiset nelisen tuntia, siis jos et ollut tehnyt ammattikielellä misoja (tulee ranskankielen sanasta mise en place) eli esivalmisteluja tähän “helppoon ruokaan”. Tottahan toki, misat ovat kunnossa! Jokaiseltahan löytyy jääkaapista kimpale mehevää…
***yhteistyössä: keittiötarvikeliike Eiring Jotkut asiat jäävät mieleen. 90-luvun loppupuolella tein keikkatyötä Capital Catering-nimisessä ravintola-alan yrityksessä. Eräällä keikalla Kaapelitehtaalla näin Riston kädessä Opinelin kääntöveitsen ja olin heti kysymässä, että mikäs veitsi se tämä on? Pieni hymy. “Tyypillinen ranskalainen tuliaisveitsi”, kuului vastaus. Se oli ensimmäinen kontaktini Opinel-veitsen kanssa. Fanitan ranskalaista käsityötaitoa, muotoilun, laadukkuuden ja perinteiden vaalimista, jota Opinelkin edustaa. Ehkä siksi hetki jäi mieleen. Todennäköisempi syy on…
Tukholmassa ja aikaa vain yhteen – Millesgården
Nyt kun lomat alkavat olla ohitse, voikin sitten viimein jakaa omat lomailuvinkkinsä. Tukholman viehätys viikonloppu- tai lomakohteena ei laannu. Ihan lähilomakohteena sitä ei saata pitää, mutta eipä paljon puutu. Voisin hengata kolmasosan omasta lomastani tukholmalaisessa ruokakaupassa ihaillen pakkaussuunnittelua ja brändäystä. Niin tein nytkin, mutta en ihan kolmasosaa vaan pienen hetken verran Karlaplanin tavismarketissa sekä Nordiska Kompanietin Paradiset-ruokakaupassa. Tukholman katukuva ei ole niin täyteen ahdettu mainoksilla…
Testiajossa Tern GSD -hyötypyörä Fillarifiilarilta, osa 2.2 – laatikkopyörä vai pitkäperä
*Kaupallinen yhteistyö Pyöräkorjaamo Fillarifiilari (Tätä juttua varten sain Tern GSD -sähköavusteisen pitkäperäpyörän kokeiluun.) Kaksi aivan erilaista hyötypyörää Edellistä postausta kirjoittaessani huomasin, että pitkäperäisen sähköavusteella varustetun Tern GSD:n vertailu etulaatikolliseen sähköttömään Christiania Bike -pyörään on aivan oman postauksensa aihe. Vertailu on hiukka hölmöäkin siinä mielessä, että sähköistetty pitkäperäpyörä on niin eri asia kuin etulaatikkopyörä ilman sähköä. Jos tämä seikka unohdetaan, voidaan asiaa hieman pyöritellä ja pohtia.…
Testiajossa Tern GSD -hyötypyörä Fillarifiilarilta, osa 2 – käytäntöä ja pieniä pulmia
*Kaupallinen yhteistyö Pyöräkorjaamo Fillarifiilari (Tätä juttua varten sain Tern GSD -pitkäperäpyörän kokeiluun. ) Muutaman innokkaan testipäivän jälkeen saamme vieraaksemme herra Oskarin ja pääsemme seikkailemaan Tern GSD:llä ihan tosissaan. Nyt pyörän kyydissä on kaksi lasta ja painoa karkeasti arvioiden noin 60 + 60 kg. Kyytiläisten asento Alkuperäinen tarkoituksemme on polkaista Kumpulaan uimaan. Kännykkä kuitenkin häviää mystisesti, joten lähdemme päiväunien jälkeen metsästämään kadonnutta luuria takaisin keskustaan. Tern…
Testiajossa Tern GSD -hyötypyörä Fillarifiilarilta, osa 1 – ensituntuma sähkötavarapyörään
* Tern GSD Kaupallinen yhteistyö: Pyöräkorjaamo Fillarifiilari (Tätä juttua varten sain Tern GSD -pitkäperäpyörän kokeiluun. Edit: 10/2020 sovin pysyvästä pyöräedusta Fillarifiilarin kanssa.) Mikä tekee Tern GSD:stä monipuolisen? Tämä viikko on ollut Erityisen kiva viikko! Sain nimittäin juuri ennen Juhannusta testiajoon viiden tähden Pyöräkorjaamo Fillarifiilarilta heidän lippulaivatuotteensa, sähköavusteisen Tern GSD -pitkäperäpyörän. GSD tulee sanoista Get Stuff (Shit) Done mikä ei todellakaan ole tyhjää horinaa. Tern GSD…
Luonnonkukkien päivä taittuu iltaan. Aamupäivän polttava aurinko uhkasi muuttaa oman Luonnonkukkien päivän kimppuni kuin hermostuneena säliseväksi naislaumaksi joka omaa epävarmuuttaan ja hämmennystään koettaa nujertaa sekaansa uskaltautuneen tyynen introvertin nöyryyttävällä päsmäröinnillä. Viileämpi sisäilma ja sakset pelastivat tilanteen. Kirjava joukko asettui lasiseen laakeaan maljaan. Luonnonkukkakimput kannattaa kerätä viileällä, mieluiten sumuisella ilmalla, varhain aamulla tai myöhään illalla. Luonnonkukat lakastuvat nopeasti ja kuumassa paahteessa suorastaan silmissä. Pilvisemmällä ja viileämmällä…