graafinen kuluttajavalinnat vastuullinen pukeutuminen 18/01/2019

Tahmainen sitruuna – repputuliainen Turusta

YEAH! Pulloista tehty Sticky Lemon -reppu.

Syksyn treffipäivänä Turun keskustassa askel johti Forum Korttelin syövereihin. Teki mieli inspiroitua hyvin tehdyistä ja kauniista vaatteista, ja etsin PUF-nimistä kauppaa, (tai design marketiksi se näyttää itseään kutsuvan, en muistanut silloin enää kaupan nimeä), jossa myydään vastuullista muotia. Kävimmekin hypistelemässä tuotteita ja kokeilemassa päähineitä. Korttelin uumenista löytyi myös Kukuti-niminen konseptiliike, joka myy “tyylillä ja hyvällä maulla valikoituja tuotteita –laadusta ja ekologisuudesta tinkimättä”. Myynnissä on lähinnä lasten vaatteita ja asusteita tai lapsenhoitoon liittyviä juttuja, mutta vähän myös muuta luonnonkosmetiikkaa ja aikuistenkin vaatteita. Kauppa olikin soma kuin karkkikauppa.

Pieneltä pojalta puuttui reppu, joten matkaan tarttui kuin tarttuikin tämä muovipulloista tehty söpöys, joka päätyi kauniisti paketoituna pukin konttiin.

Mielestäni aika hieno esimerkki trendikkäästä, mutta huh niin onnistuneesti brändätystä tuotteesta. Puhumattakaan itse tuotteen ajattomasta designista. Kaikki on näennäisen keveää, mutta todellisuudessa super hiottua ja mietittyä, aina tuotemerkistä hävyttömän paksulle kartongille painettuihin labeleihin, labeleiden kirkkaisiin karkkiväreihin, niiden hillittyihin preeglauksiin ja niihin painettuihin nokkeliin viesteihin. Sanomattakin on selvää, että typografia on, no, tavallaan ennalta arvattavaa, mutta freesiä.

En tee itse useinkaan kovin muodin mukaista graafista suunnittelua. Ärsyttää, kun kaiken pitää olla sitä samaa tyyliä ollakseen katu-uskottavaa. Ehkäpä tässä kuitenkin on brändäys josta toivoisi: olisinpa suunnitellut tämän visuaalisen ilmeen.

Reppua on sittemmin tuunattu pöllöheijastimella. Repusta ja heijastimesta, molemmista pidetään paljon. Uskon, että reppu tulee myös kestämään käytössä vielä pitkään.

Mutta onko se ekologista tai miten se nyt sanotaankaan, vastuullista tehdä kierrätetyistä pulloista kangasta ja valmistaa siitä brändättyjä tuotteita meille ns. tiedostaville kuluttajille? No on varmaan, jos kankaan tekoprosessi kestää ekologisessa mielessä päivänvalon ja jos itse tuote kestää pitkään. Ja jos sen ompelija hyötyy itse riittävästi työstään. Ja jos brändäystyön tehneellekin maksetaan työstään. Repun vetoketjut ja remmit muistuttavat niistä usein kotimaisistakin tuotteista, joita myytiin lapsuudessani. Niistä tuotteista, joita saattaa haalistuneina vielä löytää vintistä: muovitasku murentunut ja haalistunut, muuten käyttökunnossa. Odotukset ovat siis korkealla.

 

Mutta oikeuttaakseen itselleen tuotteen ostamisen, vastuullisuudesta tarkan kuluttajan pitää useimmiten luottaa kauppiaan ja tuotteen valmistajan sanaan. Näinkö se on?

Loppuun tuhannen taalan kysymys: Minkä maalainen on tämä “tahmainen sitruuna” (vai tarkoittaisiko se kuitenkin nahkeaa, kuivumassa olevaa?) Sticky lemon, jonka reppua ja brändäystä tässä hehkutan? Väärä vastaus. Se EI ole ruotsalainen, eikä edes tanskalainen – vaan hollantilainen. Hollanti onkin vastuullisen muodin edelläkävijämaa. Freesiä!

 

 

You Might Also Like

Leave a Reply